#suomi100

rowan fruit(Scroll down for English version)

Suomen satavuotisen itsenäisyyden kunniaksi Suomea on juhlistettu koko vuoden erilaisilla Suomi100-kampanjoilla ja tapahtumilla. Kaupassa käydessäkään ei ole voinut välttyä Suomi100-tuotteilta, joita löytyy joka lähtöön: Suomi100-suklaarasia, Suomi100-voiveitsi, Suomi100-siivoussetti, Suomi100-sakset ja Suomi100-uistin, muutaman mainitakseni. Itsenäisyyspäivän tienoilla alkoi ympäri Suomea hienot sinivalkoiset valoshow’t. Myös muut maat onnittelivat Suomea lähettäen onnitteluviestejä ja valaisten tärkeitä patsaita ja monumentteja lippumme värein. Varsinaisena itsenäisyyspäivänä ihmisten yhteishenki tuntui olevan huipussaan, ilmassa oli lämpöä ja tunnelma oli edellisiä itsenäisyyspäiviä juhlavampi.

Suomi on todellakin juhlansa ansainnut. Mielestäni on lottovoitto olla syntynyt Suomeen. Olen todella kiitollinen siitä, että olen saanut kasvaa ja asua täällä. Olen elämäni aikana saanut asua myös ulkomailla opintojen ja työn myötä, ja nämä kokemukset ovat antaneet hienoja oppitunteja elämästä, avartaneet maailmankatsomustani ja tehneet minusta maailmankansalaisen, jollainen koen olevani. Kokemukseni ovat myös opettaneet minua arvostamaan Suomea yhä enemmän.

Viimeisin Suomen ulkopuolinen paikka, jossa olen asunut, on Pariisi. Nautin kovasti kaupungin erityisestä charmista, monipuolisuudesta niin asukkaiden kuin kauppojenkin suhteen sekä laajasta kulttuuritarjonnasta. Pariisissa asuessani kuitenkin opin arvostamaan Suomen, erityisesti silloisen kotikaupunkini, Tampereen, rauhallisuutta ja ihmisten vähyyttä. Kävelykadut ovat leveitä, joten niillä mahtuu kävelemään täysin omaan rytmiin. Ruokakaupassa saa asioida rauhassa, ja ostoksia pakatessa ei nouse tuskanhiki otsalle, kuten pariisilaisissa ruokakaupoissa, joissa jonossa seuraavana olevat asiakkaat meinaavat tulla ostoksineen niskaan. Lisäksi Pariisin kaltaisissa vanhoissa kaupungeilla monet asunnot ovat huonokuntoisia ja niissä on homeongelma. Tiedän, että Suomessakin on vanhoja rakennuksia sekä hometaloja, mutta suurin osa on kuitenkin hyvin rakennettu, ja homeongelmiinkin suhtaudutaan vakavasti.

Pari vuotta ennen Pariisin kokemusta vietin noin kaksi kuukautta Meksikossa, joka on erittäin kaunis maa. Luonto on henkeäsalpaavan upea, ihmiset ovat vieraanvaraisia ja luonteeltaan lämpimiä, ja ruoka on huippuhyvää! Meksikolaisten lasien läpi katsottuna Suomi on kuitenkin kuin lintukoto. Täällä ei tarvitse pelätä ryöstetyksi tulemista, kävelylle voi lähteä vaikka keskellä yötä, ja oikeusjärjestelmämme on luotettava.

Lisäksi Suomen yhteiskunnan toiminta perustuu monessa asiassa siihen, että ihmisiin luotetaan. Oletteko koskaan ajatelleet, miten hienoa on saada punnita itse hedelmä- ja vihannespussit ruokakaupassa. Tai miten hienoa on, että kirjastosta voi lainata itselleen tabletin. Siis kaikki kirjastokortin omistajat voivat hakea itselleen tabletin kotiin! Meksikolainen mieheni jaksaa aina äimistellä tällaisia asioita, ja minäkin olen oppinut ihastelemaan niitä. Muita asioita, joita Meksikossa olon myötä olen oppinut Suomessa arvostamaan ovat puhdas ilma, hyvät lenkkimaastot, ja ylipäätään liikunnallinen elämäntapa, sekä sosiaaliturva.

Meksikon reissua edeltävänä vuonna olin kuukauden verran Saksassa töissä, ja sitä ennen taas olin Sveitsissä opiskelijavaihdossa, (kuten tässä postauksessa mainitsinkin). Saksa, Sveitsi ja Suomi ovat hyvin samankaltaisia keskenään. Saksaan en kuukauden aikana ehtinyt kauheasti tutustua, joten siitä en tässä kirjoituksessa sen enempää kerro.

Sveitsi on aivan ihana upeine Alppimaisemineen, täsmällisine junineen ja monikielisine ihmisineen. Talvella 16 °C sisälämpötilassa hytistessäni kaipasin kuitenkin Suomen lämpimiä taloja. Lisäksi kimppakämppämme oli vanhassa rakennuksessa, ja asuntomme seinät olivat homeesta vihreinä ja mustina. Mielestäni rakennus olisi pitänyt ajaa aikoja sitten maan tasalle, ja rakentaa parempaa tilalle. Taistelustani huolimatta homeongelmalle ei tehty mitään, eikä meille tarjottu minkäänlaista vaihtoehtoista majoitusta. Arvostan sitä, että Suomessa ongelmataloja kunnostetaan tai puretaan, ja rakennusstandardit ovat yleensä ottaen korkeat.

Vielä yksi liputus Suomelle: Suomi on Ruotsin ohella ainut maa maailmassa, jossa valtio kustantaa koululaisille ilmaisen lounaan. Jes, hyvä Suomi!

rowan leaf

 

#finland100

To mark Finland’s 100 years of independence, there have been different kinds of Finland100 themed celebrations and campaigns during the whole year. Even when doing grocery shopping, one cannot have avoided the plurality of Finland100 products: Finland100 chocolate box, Finland100 butter knife, Finland100 cleaning set, Finland100 scissors, and Finland100 fishing lure, just to mention a few. Around the Independence Day, spectacular blue and white light shows started around the country. Also, other countries participated in the celebration of Finland by sending congratulation messages and lighting up important statues or monuments with the colors of Finnish flag. During the actual Independence Day, the team spirit of Finns seemed to reach its peak, the atmosphere was warm, and the ambiance was more festive than during previous years.

Finland has definitely earned its celebration. I have heard a saying in Finnish that goes “Being born in Finland is like winning the lottery”, and I honestly think that it is true. I am very thankful for being born and having had the possibility to grow up here. During my life, I have also got the chance to live abroad gaining study and work experiences, and these periods abroad have broadened my horizons, taught me about life, and made me the global citizen that I feel like being. My experiences have also taught me to appreciate Finland more than before.

The latest place outside Finland where I was living is Paris. I really enjoyed the particular charm that the city has, the diversity when it comes to people and boutiques, and the vast cultural offering. However, in Paris, I also learned to appreciate Finland’s, or more precisely Tampere’s (my hometown back then) tranquility and the fact that there are only a bit more than 228 000 people there. The pedestrian streets are wide, so you have all the space you need to walk. Grocery shopping and packing can be done in complete peace, without breaking out into a cold sweat or being crushed by busy people. Moreover, in Paris, many apartments are old, and have problems with humidity and mold. I know that in Finland there are also old buildings and houses with mold, but the majority are well-built and humidity problems are taken seriously.

A couple of years before Paris, I spent about two months in Mexico, which is a really beautiful country. Nature is breath-takingly gorgeous, people are hospitable and warm, and the food is super delicious! Nevertheless, when looked through Mexican glasses, Finland seems like a carefree place. Here one does not need to think about getting robbed, going for a walk in the middle of the night is fine, and our legal system can be trusted.

A very interesting thing in Finland is that the functioning of the society is often based on trust. Have you ever thought, how great it is to be able to weigh all by yourself the fruit and vegetable bags you buy. Or, how cool it is that they lend tablets in many Finnish libraries. I mean, everybody who has a library card can go and borrow one home! My Mexican husband gets never tired of wondering these things, and I have learned to wonder them as well. Other things that I have learned to appreciate thanks to my trip to Mexico are clean air, social security system, good jogging tracks, and, in general, the sporty lifestyle that is very common here.

During the year before going to Mexico, I was working for a month in Germany. Before that, I spent a year as a university exchange student in Switzerland (as I already mentioned in this post). Germany, Switzerland, and Finland are very similar to each other. I did not have time to get to know Germany profoundly, so I will not talk more about that experience.

Switzerland was such a wonderful place with its magnificent Alps, punctual trains, and multilingual people. However, when the weather went below zero and the room temperature was only 16 °C, I missed warm Finnish houses. Besides, I was living in an old building with my flatmates, and the walls of our flat were decorated with green and black mold. In my opinion, they should have demolished the building a long time ago and build something better instead. Despite my fight for solving the mold issue, no measures were taken, nor were we offered some other place to live. I appreciate the fact that in Finland, problematic houses are either renovated or demolished, and the general building standards are high.

One more thing worth cheering: Besides Sweden, Finland is the only country in the world were the state offers school children a free lunch every day. Yay, Finland!

Advertisements

Onni on jakaa elämä kanssasi

(Scroll down for English version)

Vuosi sitten menimme naimisiin. Halusimme, että hääkuvat otetaan ulkona, pakkasesta ja kylmästä viimasta huolimatta. Kerranhan sitä vain naimisiin mennään! Niinpä poistimme pakkassään ajatuksistamme hetkeksi ja poseerasimme urheasti kuvia varten. Miehelläni oli puku päällä, joten hänen oli hiukan helpompi sietää kylmyyttä, mutta minun mekkoni ei juuri lämmittänyt. Lopulta alkoivat nenä, sääret ja sormet punottaa, ja olo oli niin kohmeinen, että oli aika kiiruhtaa takaisin sisätiloihin. Mieheni oli autettava minua vaihtamaan lämpimämmät kengät jalkaani, sillä kylmänkankeilla sormillani en saanut kenkien remmejä auki.

Photo by Silja ViitalaKuva/Photo by Silja Viitala 2016

Kuvat otettiin Tampereella, Hatanpään Arboretumille vievällä hiekkatiellä, Pyhäjärven rannalla. Se on yksi suosikkipaikoistamme Tampereella. Viime vuonna tähän aikaan päivät olivat aika harmaita, kuten nytkin. Sinä päivänä onneksemme alkutalven harmaus väistyi hetkeksi, ja aurinko loisti valoaan päiväämme ja kuviimme.

Photo by Silja ViitalaKuva/Photo by Silja Viitala 2016

 

“Maailmalle olet vain joku, mutta minulle olet koko maailma.”

Hyvää hääpäivää rakkaani, sielunveljeni, paras ystäväni!

 

 

Happiness is sharing my life with you

A year ago we got married. Despite the frost and the wind, we wanted the wedding photos to be taken outside. The spirit was: this is a once in a lifetime experience! So, we ignored the low temperature for a moment and posed bravely for the photos. As my husband was wearing a suit, it was a little bit easier for him to tolerate the coldness, but my dress did not really help me to stay warm. After a while, my nose, legs and fingers started to get red and it was time to rush back inside.  I needed my husband’s help to change my heels to winter shoes because my fingers were too stiff from the cold to open the shoe straps.

The pictures were taken on the path which leads to Hatanpää Arboretum in Tampere, on the shore of Pyhäjärvi lake. It is one of our favorite places in Tampere. Last year this time the days were quite gray, as they are now. However, that day, luckily, the grayness of early winter stepped aside for a moment and the sun gave its light to our day and our photos.

“To the world you may be just one person, but to me you are the world.”

Happy anniversary my love, my soulmate, my best friend!

Rauhoittava metsä

Finnish forest Suolijärvi(Scroll down for English version)

Viime vuosina on julkaistu monia tutkimustuloksia, joiden mukaan luonnossa liikkuminen vähentää stressiä ja rauhoittaa mieltä. Metsässä oleskelu parantaa oloa ihan fyysisestikin: verenpaine laskee, sydämen syke rauhoittuu, lihasjännitys vähenee, ja keho tuottaa vähemmän stressihormoneja. Kuulemma jo 15 minuutin luontoannoksella on myönteisiä vaikutuksia olotilaan.

Olen kiitollinen siitä, että koko lapsuuden aina opiskelijaikään asti asuin talossa, jonka takapihalta pääsi suoraan metsään. Lapsena liikuin ympäri metsää kavereideni kanssa milloin siilejä etsien, milloin intiaania leikkien. Myöhemmin innostuin juoksemisesta, ja yläasteen ja lukion aikana kiersin lähimetsän pururataa lukemattomia kertoja. Talvisin taas kävin hiihtämässä, sillä samalle pururadalle tehtiin hiihtoladut heti kun lunta oli satanut tarpeeksi. Siihen aikaan en nauttinut hiihtämisestä, joten oli aika vaikea tuntea metsän rauhoittava vaikutus. Hiihtäminen tuntui tosi rankalta, joten toivoin vain, että lenkki olisi pian ohi!

Koska luonto oli ollut aina läsnä, vasta opiskeluaikoina ymmärsin, miten etuoikeutettu olinkaan ollut asuessani niin lähellä metsää. Ehkä uuteen paikkaan muutto ja maisemien vaihtuminen sai ajattelemaan asioita, sillä innostuin kovasti luonnosta ja opin arvostamaan sitä uudella tavalla. Aloin kaivata takapihalta alkavaa tuttua metsää ja sen polkuja sekä lähistön peltoja ja hiekkateitä, joita pitkin tein myös monen monta lenkkiä. Tampereella asuin Iidesjärven läheisyydessä, ja järveä kiertävä tie tulikin hyvin tutuksi opiskeluvuosieni aikana. Onneksi Pyynikin ja Kaupin metsätkään eivät olleet kaukana.

Finnish forest water

Satunnaisesti kävin myös metsäretkellä. Mikäs sen rentouttavampaa kuin tallata polkuja, ihastella metsän vahvaa vihreyttä ja hengittää raikasta ilmaa. Sopivan kiven tai kannon löytyessä voi istahtaa syömään eväitä. Viileän sään retket kruunaa termospullosta nautittu kuuma juoma.

Finnish forest

Tämän kirjoituksen kuvat ovat Tampereella sijaitsevalta Suolijärveltä, jossa kävimme kaverini kanssa muutama vuosi sitten. Vaikka suuresti metsässä samoilusta nautinkin, niin retket ovat kyllä jääneet viime aikoina vähiin. Jyväskylän metsiin ja luontopolkuihin en ole vielä edes ehtinyt tutustua, vaikka olen asunut täällä jo monta kuukautta. Onneksi täällä on paljon vehreyttä joka paikassa ja järvimaisemia saa ihailla päivittäin. Viime viikkoina on kuitenkin tuntunut siltä, että muutaman tunnin rauhoittava metsäretki tulisi tarpeeseen. Taidanpa laittaa pian uudet retkeilykenkäni jalkaan ja suunnata poluille.

Voit seurata blogiani myös Facebookissa: https://www.facebook.com/ruedesofia/

Valokuviani julkaisen blogin Instagram-tilillä: https://www.instagram.com/ruedesofia/

 

Calming forest

In recent years, various studies have revealed that exposure to nature reduces stress and calms mind. Spending time in forest boosts also your physical well-being lowering blood pressure and heart rate, reducing muscle tension and the production of stress hormones. The studies suggest that even 15 minutes of nature can have a positive impact on your well-being.

I am thankful that, before moving away to study I had the chance to live my whole life in a house with the forest just behind my backyard. As a child, I used to move around in the forest playing some games or searching for hedgehogs. Later on, I became enthusiastic about running, and during junior high school and high school I went for a run in the same forest for numerous times. In wintertime, I used to ski on the same paths, as they made cross-country skiing tracks there when it snowed. At that time, I did not enjoy skiing, so it was kind of hard to feel the relaxing effect of nature. As skiing was physically very challenging, I was basically just hoping to get back home soon!

Since I had always been living next to nature, it was only when I moved to Tampere to study when I understood how great it had been. Maybe moving to a new place and changing the scenery made me realize how important nature is for me and how much I appreciate its presence. I started to miss the forest and its paths behind our house and also the fields and countryside roads near our place that had formed the landscapes of my running trips. In Tampere, I lived next to the lake Iidesjärvi, and I could run around the lake. Luckily, the forests of Pyynikki and Kauppi were not too far away either.

Occasionally, I also made day trips in the forest. What can be more relaxing than walking down a forest path, admiring the greenness of the forest, breathing the fresh forest air, and having lunch sitting on a nice rock or stump. The best part of the forest trips in chilly weather is to stop in the middle of the forest and sip hot beverage from a thermos bottle.

The photos in this post are from a day trip to Suolijärvi region in Tampere that we made few years ago with my friend. Although I love walking in the forest, I have not actually made many forest trips lately. The green areas of Jyväskylä are still undiscovered even though I have lived here for several months already. Luckily there is a lot of greenness everywhere here and I can admire the lakes daily wherever I go. Recently, I have had the feeling that I really need to go for a walk in the forest in order to relax. I think I will put on my new walking shoes soon and hit the paths.

You can follow my blog on Facebook: https://www.facebook.com/ruedesofia/

I also publish my photography on Instagram: https://www.instagram.com/ruedesofia