Kauneimmat joululaulut

candle light in darkness(Scroll down for English version)

Viime vuonna joulu suhahti ohi aivan liian nopeasti, enkä ehtinyt kuunnella tarpeeksi joululauluja. Yritin jatkaa laulujen kuuntelemista vielä joulun jälkeenkin, mutta ei se tuntunut samalta enää pari päivää joulupäivän jälkeen. Loppiaisenahan joulu virallisesti loppuu, mutta kuka nyt joululauluja enää uuden vuoden alussa kuuntelisi. Minusta tuntuu, että joka vuosi viimeistään 28. päivä tunnelma alkaa muuttua uusivuosimaiseksi, ja joulu on tiessään. Jotta en jäisi haikailemaan joululaulujen perään, päätin tänä vuonna aloittaa niiden kuuntelemisen jo marraskuun alussa. Ajatukseni olivat kuitenkin arjen askareissa, ja kuuntelun aloittaminen viivästyi parilla päivällä. Onneksi mieheni muistutti minua suunnitelmastani, ja pääsin vielä marraskuun alkupuolella joululaulujen makuun.

Marraskuun lopussa olin elämäni ensimmäisellä laulutunnilla, ja sain laulaa joululauluja. Kerroin laulunopettajalleni, joka on myös kaverini, että tänä vuonna jo marraskuussa stereoissani soivat joululaulut. Hän totesi, että on itse laulanut niitä jo loppukesästä asti. Vau, pitääpä kokeilla itsekin ensi vuonna!

Marraskuu hujahti ohi, ja yhtäkkiä olikin jo joulukuun puoliväli. Riensin nauttimaan joulutunnelmasta Kauneimpiin joululauluihin Taulumäen kirkkoon Jyväskylään. Kauneimmat joululaulut -tapahtumasta tuli minulle kolme vuotta sitten perinne, kun kävin siellä ensimmäistä kertaa Tampereen Tuomiokirkossa. Ihanien joululaulujen lisäksi tapahtuma tarjoaa lämpimän yhdessäolon kokemuksen. Kirkot ovat ääriään myöten täynnä, kun ihmiset tulevat innokkaasti laulamaan ja rauhoittumaan joulun hengessä.

Nyt juhlaan on enää kolme päivää, ja täytyy sanoa, että en usko saavuttavani sopivaa joululaulukylläisyyttä loman loppuun mennessä tänäkään vuonna. Joulunalusaikana olen häärännyt ja suhannut ympäriinsä pysähtymättä tarpeeksi usein. Pysähdykset ovat juuri niitä hetkiä, jolloin laitan joululaulut soimaan. Tehtävälistallani on ollut jotakin koko ajan, ja samaan aikaan kun olen kuumeisesti yrittänyt saada tehtäviä tehdyksi, niitä on tullut lisää. Sellaistahan se elämä on, että aina on jotakin tekemistä. Alitajunnassani kuitenkin välillä unohdan sen, ja yritän saada tehtävälistalta kaikki yliviivatuksi.

Peli ei ole kuitenkaan vielä täysin menetetty, joten aion käyttää hyväkseni jäljellä olevan ajan, ja nauttia joululauluista täysin siemauksin. Viime joulun postauksessa kerroinkin, että lempijoululaulujani ovat En etsi valtaa loistoa ja Maa on niin kaunis. Jostain syystä hartaat joululaulut uppoavat minuun parhaiten. Minusta ne ovat kauniita sekä tunteikkaita ja luovat joulun erityisen tunnelman. Muita suosikkejani ovat muun muassa Arkihuolesi kaikki heitä; Nyt riemuiten tänne; Taivas sylissäin; Oi jouluyö; Hiljaa, hiljaa (Joulunkellot); Kautta tyynen vienon yön ja On hanget korkeat nietokset. Tänä jouluna olen löytänyt myös itselleni vieraampia lauluja, jotka olen joskus kuullut, mutta joiden olemassa oloa en muistanut. Esimerkkejä tällaisista lauluista on Rauhaa, vain rauhaa; Tuikkikaa, oi joulun tähtöset; Oi sä riemuisa ja Taas kaikki kauniit muistot. Tämän joulun aivan uusi tuttavuus on Haloo Helsingin ja Cantores Minoresin tuore, oikein hieno kappale nimeltään Joulun kanssas jaan.

Mielestäni Club For Fiven ja Rajattoman joululevyt sisältävät kaikkein kauneinta joulumusiikkia. Yleisestikin mainostan kyseisiä lauluyhtyeitä Suomen taitavimpina kaikille, jotka eivät heidän musiikkiaan vielä tunne. Club For Fiven Maa on niin kaunis (Toivioretkellä) on niin upea, että suosittelen hiljentämään kaiken muun, laittamaan kappaleen soimaan, asettumaan vaikkapa sohvalle makuulle silmät suljettuina ja nauttimaan. Löydätte kappaleen Spotifysta tai Youtubesta: https://www.youtube.com/watch?v=POuwCIqMfcI Laulu saa ihoni kananlihalle joka kerta! Rajattomilta ykkössuosikkini on Kuninkaat kulkevat, katsokaa! Sekin löytyy Spotifysta.

Suomenkielisten joululaulujen lisäksi kuuntelisin mielelläni englannin-, espanjan- ja ranskankielistä joulumusiikkia. Olen kuunnellut esimerkiksi O Holy Nightia, Ave Mariaa, O Christmas Treetä ja Silent Nightia. Useiden hakujen jälkeen kuitenkin vaikuttaa siltä, että Suomi on joululaulujen maa: meillä on satoja joululauluja! Olen löytänyt kauniita lauluja myös muilla kielillä, mutta valikoima on aika kapea. Vieraskielisistä joululauluista suurin osa on myös minun makuuni liian rallatusmaisia. Rauha ja seesteisyys ovat kaukana, kun kaiuttimista kajahtaa Santa Claus is Coming to Town, Jingle Bells tai I Saw Mommy Kissing Santa Claus. Nuo ja muut monet muut laulut saavat mieleeni lähinnä vain kulkusten kilinän ja välkkyvän, kirjavan, koristeita pursuavan joulukuusen, heh. Feliz Navidad ja White Christmas ovat ihan hyviä, mutta muuttuvat tylsiksi, jos niitä kuuntelee usein. Kertokaa siis ihmeessä, jos tiedätte joitakin kauniita ulkomaisia joululauluja! Erityisesti espanjankieliset joululaulut ovat tervetulleita, jotta voisimme kuunnella joulumusiikkia myös mieheni äidinkielellä.

Lopuksi vielä linkki Rajattoman versioon Walking in the Airista. Mieletön sovitus! https://www.youtube.com/watch?v=E0b7I1l2whE

Minkälaisista joululauluista te pidätte? Onko joitain lauluja, joista ette ollenkaan tykkää?

Rauhallista ja rentouttavaa joulua kaikille! xx

 

 

Most Beautiful Christmas Songs

Last year Christmas just whished by and I did not have time to listen enough Christmas songs. I tried to continue listening to them even after the holidays, but it just did not feel the same anymore. Even though Christmas ends officially on Epiphany, the sixth of January, I wonder who is still listening to Christmas songs after the new year has started. I feel that at least on 28th of December the ambiance is turning into New Year’s ambiance, and Christmas is gone. In order to avoid longing for Christmas carols after the holidays, I decided to start listening to them already at the beginning of November. As my thoughts were on daily chores and not on Christmas carols, so I forgot to implement my plan from day one. Luckily, my husband reminded me of it, and it was still early November, when I started my project.

At the end of November, I took my first singing lesson ever, and chose to sing Christmas songs. I told my singing teacher, who is also my friend, that this year I had played Christmas music on my stereo already on November. He said that he had started already at the end of summer. Wow, I should try that next year!

November flashed by, and suddenly it was already mid-December. I rushed to an event called Most Beautiful Christmas Songs to sing Christmas carols. It is a tradition here, in Finland, and organized before Christmas all over Finland, several times, in different churches and other places. Most Beautiful Christmas Songs became a Christmas tradition in my life three years ago, when I attended the event for the first time in the Cathedral of Tampere. This year I went to the Church of Taulumäki in Jyväskylä. Besides all the lovely Christmas songs, the event offers you a warm experience as hundreds of people gather together to sing and calm down in the spirit of Christmas.

Now it is only three days until the main celebration, and I have to admit that I do not believe to have enough time to satisfy my Christmas carol appetite this year either. During the weeks before Christmas, I have been busy doing my tasks and have not had enough moments to calm down and stop for listening to Christmas songs. There have been pending tasks on my to do list the whole time, and new tasks have appeared at the same rhythm as others have been crossed off. But hey, that is life; there are always tasks to accomplish. I think that a part of my mind keeps forgetting that, and I often find myself reaching for an empty to do list.

Anyway, the game is not over yet, as I will make use of the time I have left and enjoy Christmas carols to the full. In my post from last Christmas I wrote that my favorite Christmas songs are the hymns En Etsi Valtaa Loistoa and Maa On Niin Kaunis. These songs are Finnish and do not exist in English, but the titles would translate as “I do not seek power nor luxury” and “Earth is so beautiful”. For some reason, calm Christmas carols that are sung also in church are the ones that I like the most. I find them beautiful and emotional, and they create the special Christmas spirit for me. Other beautiful and calm Christmas carols that I like are Arkihuolesi Kaikki Heitä; Nyt Riemuiten Tänne, Taivas Sylissäin; Oi Jouluyö; Hiljaa, Hiljaa (Joulunkellot); Kautta Tyynen Vienon Yön, and On Hanget Korkeat Nietokset. (I know that for a non-Finnish reader these do not say much, but here they are in case you are interested to listen to them on Spotify or Youtube.) This Christmas, I have also found again songs that I have not heard many times and had almost forgotten, for example Rauhaa, Vain Rauhaa; Tuikkikaa, Oi Joulun Tähtöset; Oi Sä Riemuisa, and Taas Kaikki Kauniit Muistot. I have also discovered a completely new song, Joulun Kanssas Jaan, which was released this year by Haloo Helsinki! (a Finnish rock band) and Cantores Minores (a Finnish boys’ choir).

In my opinion, the Christmas albums of two Finnish a cappella ensembles, Club For Five and Rajaton, contain the best Christmas music. I often mention those ensembles when somebody asks about Finnish music, because I think they make the greatest music in my country. I recommend you to remove all the distractions, put on the following song, lay down on a sofa and close your eyes: https://www.youtube.com/watch?v=POuwCIqMfcI (or search on Spotify: Club For Five – Maa On Niin Kaunis) It gives me goosebumps every time I listen to it! My favorite from Rajaton is Kuninkaat Kulkevat Katsokaa! which is also on Spotify.

Besides Finnish Christmas carols, I would like to find beautiful Christmas songs in English, Spanish and French. I have been listening to, for instance, O Holy Night, Ave Maria, O Christmas Tree and Silent Night. After several searches, however, it seems that Finland is the country of Christmas carols: we have hundreds of them! Of course, I have found beautiful songs also in the languages mentioned above, but the selection appears to be rather limited. Most of the Christmas carols in other countries are over-cheerful and too restless to my taste. Tranquility and serenity are nowhere to be found when I hear Santa Claus Is Coming to Town, Jingle Bells, or I Saw Mommy Kissing Santa Claus. (Yes, we have the Finnish versions of those too!) Those songs and others alike just bring to my mind jingling bells and a glittery, multi-colored Christmas tree with too many decorations. Feliz Navidad and White Christmas are quite nice songs but slightly boring as I have heard them so many times. Please go ahead and tell me if you know any beautiful Christmas carols in English, Spanish, or French that I might like. Songs in Spanish are particularly welcome so that we could listen to carols also in my husband’s native language.

Here is a link to Rajaton’s version of Walking in the Air. I find the arrangement superb! https://www.youtube.com/watch?v=E0b7I1l2whE

What kind of Christmas songs do you listen to? Are there any songs you do not enjoy so much?

I wish you a calm and relaxing Christmas! xx

Advertisements

#suomi100

rowan fruit(Scroll down for English version)

Suomen satavuotisen itsenäisyyden kunniaksi Suomea on juhlistettu koko vuoden erilaisilla Suomi100-kampanjoilla ja tapahtumilla. Kaupassa käydessäkään ei ole voinut välttyä Suomi100-tuotteilta, joita löytyy joka lähtöön: Suomi100-suklaarasia, Suomi100-voiveitsi, Suomi100-siivoussetti, Suomi100-sakset ja Suomi100-uistin, muutaman mainitakseni. Itsenäisyyspäivän tienoilla alkoi ympäri Suomea hienot sinivalkoiset valoshow’t. Myös muut maat onnittelivat Suomea lähettäen onnitteluviestejä ja valaisten tärkeitä patsaita ja monumentteja lippumme värein. Varsinaisena itsenäisyyspäivänä ihmisten yhteishenki tuntui olevan huipussaan, ilmassa oli lämpöä ja tunnelma oli edellisiä itsenäisyyspäiviä juhlavampi.

Suomi on todellakin juhlansa ansainnut. Mielestäni on lottovoitto olla syntynyt Suomeen. Olen todella kiitollinen siitä, että olen saanut kasvaa ja asua täällä. Olen elämäni aikana saanut asua myös ulkomailla opintojen ja työn myötä, ja nämä kokemukset ovat antaneet hienoja oppitunteja elämästä, avartaneet maailmankatsomustani ja tehneet minusta maailmankansalaisen, jollainen koen olevani. Kokemukseni ovat myös opettaneet minua arvostamaan Suomea yhä enemmän.

Viimeisin Suomen ulkopuolinen paikka, jossa olen asunut, on Pariisi. Nautin kovasti kaupungin erityisestä charmista, monipuolisuudesta niin asukkaiden kuin kauppojenkin suhteen sekä laajasta kulttuuritarjonnasta. Pariisissa asuessani kuitenkin opin arvostamaan Suomen, erityisesti silloisen kotikaupunkini, Tampereen, rauhallisuutta ja ihmisten vähyyttä. Kävelykadut ovat leveitä, joten niillä mahtuu kävelemään täysin omaan rytmiin. Ruokakaupassa saa asioida rauhassa, ja ostoksia pakatessa ei nouse tuskanhiki otsalle, kuten pariisilaisissa ruokakaupoissa, joissa jonossa seuraavana olevat asiakkaat meinaavat tulla ostoksineen niskaan. Lisäksi Pariisin kaltaisissa vanhoissa kaupungeilla monet asunnot ovat huonokuntoisia ja niissä on homeongelma. Tiedän, että Suomessakin on vanhoja rakennuksia sekä hometaloja, mutta suurin osa on kuitenkin hyvin rakennettu, ja homeongelmiinkin suhtaudutaan vakavasti.

Pari vuotta ennen Pariisin kokemusta vietin noin kaksi kuukautta Meksikossa, joka on erittäin kaunis maa. Luonto on henkeäsalpaavan upea, ihmiset ovat vieraanvaraisia ja luonteeltaan lämpimiä, ja ruoka on huippuhyvää! Meksikolaisten lasien läpi katsottuna Suomi on kuitenkin kuin lintukoto. Täällä ei tarvitse pelätä ryöstetyksi tulemista, kävelylle voi lähteä vaikka keskellä yötä, ja oikeusjärjestelmämme on luotettava.

Lisäksi Suomen yhteiskunnan toiminta perustuu monessa asiassa siihen, että ihmisiin luotetaan. Oletteko koskaan ajatelleet, miten hienoa on saada punnita itse hedelmä- ja vihannespussit ruokakaupassa. Tai miten hienoa on, että kirjastosta voi lainata itselleen tabletin. Siis kaikki kirjastokortin omistajat voivat hakea itselleen tabletin kotiin! Meksikolainen mieheni jaksaa aina äimistellä tällaisia asioita, ja minäkin olen oppinut ihastelemaan niitä. Muita asioita, joita Meksikossa olon myötä olen oppinut Suomessa arvostamaan ovat puhdas ilma, hyvät lenkkimaastot, ja ylipäätään liikunnallinen elämäntapa, sekä sosiaaliturva.

Meksikon reissua edeltävänä vuonna olin kuukauden verran Saksassa töissä, ja sitä ennen taas olin Sveitsissä opiskelijavaihdossa, (kuten tässä postauksessa mainitsinkin). Saksa, Sveitsi ja Suomi ovat hyvin samankaltaisia keskenään. Saksaan en kuukauden aikana ehtinyt kauheasti tutustua, joten siitä en tässä kirjoituksessa sen enempää kerro.

Sveitsi on aivan ihana upeine Alppimaisemineen, täsmällisine junineen ja monikielisine ihmisineen. Talvella 16 °C sisälämpötilassa hytistessäni kaipasin kuitenkin Suomen lämpimiä taloja. Lisäksi kimppakämppämme oli vanhassa rakennuksessa, ja asuntomme seinät olivat homeesta vihreinä ja mustina. Mielestäni rakennus olisi pitänyt ajaa aikoja sitten maan tasalle, ja rakentaa parempaa tilalle. Taistelustani huolimatta homeongelmalle ei tehty mitään, eikä meille tarjottu minkäänlaista vaihtoehtoista majoitusta. Arvostan sitä, että Suomessa ongelmataloja kunnostetaan tai puretaan, ja rakennusstandardit ovat yleensä ottaen korkeat.

Vielä yksi liputus Suomelle: Suomi on Ruotsin ohella ainut maa maailmassa, jossa valtio kustantaa koululaisille ilmaisen lounaan. Jes, hyvä Suomi!

rowan leaf

 

#finland100

To mark Finland’s 100 years of independence, there have been different kinds of Finland100 themed celebrations and campaigns during the whole year. Even when doing grocery shopping, one cannot have avoided the plurality of Finland100 products: Finland100 chocolate box, Finland100 butter knife, Finland100 cleaning set, Finland100 scissors, and Finland100 fishing lure, just to mention a few. Around the Independence Day, spectacular blue and white light shows started around the country. Also, other countries participated in the celebration of Finland by sending congratulation messages and lighting up important statues or monuments with the colors of Finnish flag. During the actual Independence Day, the team spirit of Finns seemed to reach its peak, the atmosphere was warm, and the ambiance was more festive than during previous years.

Finland has definitely earned its celebration. I have heard a saying in Finnish that goes “Being born in Finland is like winning the lottery”, and I honestly think that it is true. I am very thankful for being born and having had the possibility to grow up here. During my life, I have also got the chance to live abroad gaining study and work experiences, and these periods abroad have broadened my horizons, taught me about life, and made me the global citizen that I feel like being. My experiences have also taught me to appreciate Finland more than before.

The latest place outside Finland where I was living is Paris. I really enjoyed the particular charm that the city has, the diversity when it comes to people and boutiques, and the vast cultural offering. However, in Paris, I also learned to appreciate Finland’s, or more precisely Tampere’s (my hometown back then) tranquility and the fact that there are only a bit more than 228 000 people there. The pedestrian streets are wide, so you have all the space you need to walk. Grocery shopping and packing can be done in complete peace, without breaking out into a cold sweat or being crushed by busy people. Moreover, in Paris, many apartments are old, and have problems with humidity and mold. I know that in Finland there are also old buildings and houses with mold, but the majority are well-built and humidity problems are taken seriously.

A couple of years before Paris, I spent about two months in Mexico, which is a really beautiful country. Nature is breath-takingly gorgeous, people are hospitable and warm, and the food is super delicious! Nevertheless, when looked through Mexican glasses, Finland seems like a carefree place. Here one does not need to think about getting robbed, going for a walk in the middle of the night is fine, and our legal system can be trusted.

A very interesting thing in Finland is that the functioning of the society is often based on trust. Have you ever thought, how great it is to be able to weigh all by yourself the fruit and vegetable bags you buy. Or, how cool it is that they lend tablets in many Finnish libraries. I mean, everybody who has a library card can go and borrow one home! My Mexican husband gets never tired of wondering these things, and I have learned to wonder them as well. Other things that I have learned to appreciate thanks to my trip to Mexico are clean air, social security system, good jogging tracks, and, in general, the sporty lifestyle that is very common here.

During the year before going to Mexico, I was working for a month in Germany. Before that, I spent a year as a university exchange student in Switzerland (as I already mentioned in this post). Germany, Switzerland, and Finland are very similar to each other. I did not have time to get to know Germany profoundly, so I will not talk more about that experience.

Switzerland was such a wonderful place with its magnificent Alps, punctual trains, and multilingual people. However, when the weather went below zero and the room temperature was only 16 °C, I missed warm Finnish houses. Besides, I was living in an old building with my flatmates, and the walls of our flat were decorated with green and black mold. In my opinion, they should have demolished the building a long time ago and build something better instead. Despite my fight for solving the mold issue, no measures were taken, nor were we offered some other place to live. I appreciate the fact that in Finland, problematic houses are either renovated or demolished, and the general building standards are high.

One more thing worth cheering: Besides Sweden, Finland is the only country in the world were the state offers school children a free lunch every day. Yay, Finland!

Onni on jakaa elämä kanssasi

(Scroll down for English version)

Vuosi sitten menimme naimisiin. Halusimme, että hääkuvat otetaan ulkona, pakkasesta ja kylmästä viimasta huolimatta. Kerranhan sitä vain naimisiin mennään! Niinpä poistimme pakkassään ajatuksistamme hetkeksi ja poseerasimme urheasti kuvia varten. Miehelläni oli puku päällä, joten hänen oli hiukan helpompi sietää kylmyyttä, mutta minun mekkoni ei juuri lämmittänyt. Lopulta alkoivat nenä, sääret ja sormet punottaa, ja olo oli niin kohmeinen, että oli aika kiiruhtaa takaisin sisätiloihin. Mieheni oli autettava minua vaihtamaan lämpimämmät kengät jalkaani, sillä kylmänkankeilla sormillani en saanut kenkien remmejä auki.

Photo by Silja ViitalaKuva/Photo by Silja Viitala 2016

Kuvat otettiin Tampereella, Hatanpään Arboretumille vievällä hiekkatiellä, Pyhäjärven rannalla. Se on yksi suosikkipaikoistamme Tampereella. Viime vuonna tähän aikaan päivät olivat aika harmaita, kuten nytkin. Sinä päivänä onneksemme alkutalven harmaus väistyi hetkeksi, ja aurinko loisti valoaan päiväämme ja kuviimme.

Photo by Silja ViitalaKuva/Photo by Silja Viitala 2016

 

“Maailmalle olet vain joku, mutta minulle olet koko maailma.”

Hyvää hääpäivää rakkaani, sielunveljeni, paras ystäväni!

 

 

Happiness is sharing my life with you

A year ago we got married. Despite the frost and the wind, we wanted the wedding photos to be taken outside. The spirit was: this is a once in a lifetime experience! So, we ignored the low temperature for a moment and posed bravely for the photos. As my husband was wearing a suit, it was a little bit easier for him to tolerate the coldness, but my dress did not really help me to stay warm. After a while, my nose, legs and fingers started to get red and it was time to rush back inside.  I needed my husband’s help to change my heels to winter shoes because my fingers were too stiff from the cold to open the shoe straps.

The pictures were taken on the path which leads to Hatanpää Arboretum in Tampere, on the shore of Pyhäjärvi lake. It is one of our favorite places in Tampere. Last year this time the days were quite gray, as they are now. However, that day, luckily, the grayness of early winter stepped aside for a moment and the sun gave its light to our day and our photos.

“To the world you may be just one person, but to me you are the world.”

Happy anniversary my love, my soulmate, my best friend!