Aikaiset auringonlaskut

Sunset in Jyväsjärvi(Scroll down for English version)

Minulle vuodenaikojen ja niiden mukainen säätilojen vaihtelu on aina ollut jokseenkin neutraali asia. Tarkoitan tällä sitä, että kun on kylmä, puen päälleni lämpimän takin, pipon ja hanskat, ja kun sataa, laitan kumisaappaat ja sadetakin, ja niin edelleen. Olen sitä mieltä, että sää on pukeutumiskysymys, (joo, olen juuri sellainen ylipositiivinen hihhuli!), ja säästä valittaminen on turhaa. Kyllä toki minuakin harmittaa, jos tulevat talvet ovat yhtä vähälumisia ja leutoja kuin viime talvi, tai jos tulevat kesät eivät viileytensä takia edes kesältä tunnu, sillä vaihteva sää on rikkaus. Mielestäni sään ei kuitenkaan pidä antaa pilata päivää, vaan on parempi mukautua eri säätiloihin oikeanlaisella varustuksella ja nauttia siitä, mitä kulloinkin on tarjolla.

Näin viileinä syyspäivinä, kun hämärä alkaa jo iltapäivällä, käymme mieheni kanssa usein keskustelua säästä. Hänen kotikaupungissaan Meksikossa on suurimman osan vuodesta aurinkoista ja vähintäänkin lämmintä. Opetin miehelleni hänen Suomeen muutettuaan kerrospukeutumisen salat, ja nykyään hän onkin jo ihan tottunut tarpomaan lumessa ja jäässä. Hän sanoo, että kylmää ilmaa sietää, kun laittaa vain tarpeeksi lämpimät vaatteet päälle, mutta pimeys on haastavaa. Hänen mielestään Suomen säässä pahinta onkin auringon valon vähäisyys. Töistä kotiin tullessa on jo hämärää, mikä väsyttää.

Monet suomalaisetkin kokevat valon puutteesta johtuvaa väsymystä. Itse en kuitenkaan mielestäni ole koskaan varsinaisesti kärsinyt siitä, vaan aikuisiällä kokemani väsymys on ollut seurausta yksikertaisesti liiasta valvomisesta. Kun uni- ja ruokailurytmi on kunnossa, jaksan työskennellä ja liikkua hyvin.

Mielestäni syksy ja talvi tuntuisivat oudolta ilman hämäriä iltapäiviä; hämäryys vain jotenkin luo syksyn ja talven tunnelman, ja se tunnelma taas yhdistyy mielessäni opiskeluun tai työntekoon. Muutama vuosi sitten matkatessamme Etelä-Meksikon rantakaupungeissa tukahduttavassa kuumuudessa vastaan käveli koulupukuisia lapsia. Oli jännä ajatella, että kaupungin asukkaat käyvät koulua ja tekevät töitä sellaisessa kuumuudessa ja auringonpaisteessa, jotka minun mielessäni taas yhdistyvät rentoutumiseen ja lomailuun. Samanlainen ajatus tuli mieleeni kerran, kun juttelin Kanarian saarilta kotoisin olevan vaihto-oppilaan kanssa. Miten ihmeessä hiekkarantojen ja palmujen keskellä voi opiskella!

Miten sinä koet valon vähyyden? Riittääkö syksyllä ja talvella energiaa samaan tapaan kuin kesällä?

 

Early sunsets

I have always found the four seasons of Finland and changing weather quite a neutral thing in the sense that, when it is cold, I just wear a warm jacket, a beanie, and mittens, and when it rains, I put my rain coat and rain boots on, et cetera. In my opinion, the weather is just about the right clothing, (yes, I am one of those over positive weirdos!), and complaining about the weather does not make sense. Of course, I think it is a shame if the following winters are as lame as the last winter and without lots of snow, and if the temperatures in the coming summers are so cool that is does not even feel like summer, because I love the seasonal variation of our climate. Nevertheless, one should not let the weather ruin the day. It is better to just adapt to weather with adequate clothes and enjoy what the day offers.

During these cool autumn days, when the days start getting dusky already in the early evening, we often discuss about the weather with my husband. In his hometown in Mexico, most of the time it is sunny and at least warm. When he moved to Finland, I taught him the secrets of layered clothing, and nowadays he is completely used to wade in the snow and ice. He says that the coldness is bearable because you can just put on some warm clothes, but the darkness is difficult. To his mind, the worst of the Finnish weather is the lack of sunshine. When he comes home after work, it is getting dark, which makes him tired.

Many Finnish people also experience fatigue related to the darkness. I think that I have not ever really suffered from it. When I was a kid, I did not even think about the darkness, it was just there every autumn and winter, and the tiredness I have experienced as an adult has simply been caused by staying up too late. When the sleeping and eating patterns are all right, I feel energetic enough to work and exercise.

Autumn and winter would feel strange without dusky afternoons; the darkness just somehow creates the ambiance of those seasons, and my mind connects that ambiance with studying or working. Few years ago, when we were travelling in the Southern beach towns of Mexico, I was experiencing the greatest heat ever and I saw some children in their school uniforms. It was interesting to think how the people living there go to school and work as usual, whereas for me, the sunshine and heat means vacation and relaxation. A similar thought came to my mind when I once talked with an exchange student from the Canary Islands (Spain). How can one study in the middle of beaches and palm trees!

How do you experience the lack of light? Do you have the same energy levels during summer and winter?

Advertisements

A walk with a stranger

Jyväsjärvi lake reflectionI took the picture a few days before the walk, when the weather was still grey and rainy. / Kuva on otettu Jyväsjärven maisemista muutamaa päivää aiemmin, kun sää oli vielä harmaa ja sateinen.

(Blogikirjoituksen suomenkielinen versio alempana)

Lately, my daily life has been quite monotonous. For some reason, everything feels a little bit irritating or frustrating. I get easily annoyed like a wasp. However, I am not going to let my petulant mood to burst out here on my blog now, but as a counterattack, let me share with you a fun event from this week.

The event actually began already a few weeks ago, when a woman, approximately my age, contacted me via social media. She had just moved here, to Jyväskylä, had found me through my blog and read that I had moved here recently as well. As a new girl in town, she was looking for friends, and therefore had decided to send me a message. Wow!! I thought. A stranger had read my blog and even decided to contact me! How cool is that!

As we were chatting, we noticed that, apart from being new in town, we were also in a similar situation, both graduated and looking for a job. After some more chatting, we agreed to go for a walk together some day. That some day was last Tuesday. That morning, I ate a quick breakfast, put on my sport clothes, and went to Jyväsjärvi, to the place where we had agreed to meet. It felt quite exciting because I did not even know exactly how she looked like. Nevertheless, we found each other easily and started to talk without any awkwardness. We talked about life, career goals and hobbies. It was nice to notice that we had much to talk about. After many days of rain, the autumn sun was shining so brightly that I had to squint my eyes. What a refreshing morning walk! I hope to repeat it soon.

 

Lenkillä tuntemattoman kanssa

Viime päivinä arki on ollut sitä kuuluisaa harmaata. Tuntuu, että vähän kaikki asiat ärsyttävät tai turhauttavat. En nyt kuitenkaan pura ärsytystäni tänne blogiin, vaan vastaiskuna ampiaismielialalleni jaan mukavan tapahtuman tältä viikolta.

Tapahtuma sai oikeastaan alkunsa jo muutama viikko sitten, kun eräs suunnilleen saman ikäinen naishenkilö otti minuun yhteyttä sosiaalisen median kanavan kautta. Hän oli vastikään muuttanut tänne Jyväskylään, löytänyt minut blogini kautta ja lukenut, että minäkin olen hiljattain muuttanut paikkakunnalle. Uuteen kaupunkiin tulleena hän etsi uusia kavereita, ja oli päättänyt lähettää viestin minulle. Voooou! ajattelin. Joku tuntematon on lukenut blogiani, ja vielä otti yhteyttä! Onpa siistiä!

Siinä viestitellessämme huomasimme, että Jyväskylään muuton lisäksi meitä yhdistää myös samanlainen elämäntilanne, sillä molemmat ovat korkeakoulusta valmistuneita ja tällä hetkellä työnhakijoita. Aikamme juteltuamme sovimme, että menisimme lenkille joku päivä. Se joku päivä oli viime tiistai. Aamulla söin pikaisen aamupalan, vetäsin liikuntavaatteet päälleni ja menin Jyväsjärven rannalle sopimaamme tapaamispaikkaan. Tuntui aika jännältä, kun en edes tiennyt tarkalleen, minkä näköistä lenkkikaveria etsin. Löysimme toisemme kuitenkin helposti, ja aloimme muitta mutkitta juttelemaan elämästä, työtavoitteista ja harrastuksista. Oli hauska huomata, miten paljon juteltavaa meillä oli. Sadejakson jälkeinen, syksyinen aurinko paistoi niin, että silmiä piti välillä ihan siristää. Olipa virkistävä aamulenkki – toivottavasti mennään toistekin!

Syyskuun ruusut

Pink rose in sunlight close-up(Scroll down for English version)

Syyskuu oli juhlien aikaa. Kaksi viikkoa sitten viikonloppuna pidin valmistujaisjuhlat perheen ja lähisukulaisten kesken lapsuudenkodissani, ja kuun viimeisenä viikonloppuna ystäväni tulivat kotiimme Jyväskylään juhlimaan kanssani. Rakastan juhlia kolmesta syystä. Ensinnäkin, minusta on ihana nähdä ystäviä ja sukulaisia ja vaihtaa kuulumisia. Läheisten läsnäolo on tärkeää, eivät lahjat. Toiseksi, nautin suuresti laittautumisesta ja kauniiden mekkojen ja korkokenkien käyttämisestä, sillä arkena niitä ei tule pidettyä. Kolmas syy on ruoka! Kukapa nyt ei nauttisi ihanista kakuista ja leivonnaisista? Molemmissa juhlissa sain syödä juustokakkua niin paljon, että pärjään hyvin taas seuraaviin juhliin.

Kaikesta juhlien järjestämiseen liittyvästä kiireestä ja stressistä huolimatta olen aina innokkaasti järjestänyt juhlia, sillä ne ovat kiva tapa päästä kokoontumaan läheisten kanssa. Ainakin osa kiireestä ja stressistä johtuu siitä, että ei ole aloittanut valmisteluja tarpeeksi ajoissa. Viimeisimpien juhlien valmistelu jäi viime tippaan, koska arkena minulla oli joka päivä töitä, ja kiireellisiä työhakemuksia kirjoitettavana. Juhlia edeltävänä yönä en saanut nukuttua muutamaa tuntia enempää, sillä mietin vain miten ihmeessä saamme kaiken valmiiksi ennen vieraiden tuloa, ja olin vihainen itselleni kun en ollut aloittanut valmisteluja jo aiemmin. Jos vieraamme olisivat nähneet meininkimme aamupäivällä ennen juhlia, niin tuskin olisivat uskaltaneet edes astua ovesta sisään, hah! Koristeet ja jotkut yksityiskohdat jäivät ajan puutteen takia tekemättä, mikä harmitti stressaantuneena. Vieraiden saapuessa stressi ja pikkuasiat kuitenkin unohtuivat nopeasti ja tilalle tuli suuri ilo. Tuntui ihanalta, että niin moni ystäväni oli päässyt paikalle välimatkasta huolimatta. Keskityin vain nauttimaan jälleennäkemisestä ja ruoasta. Aika kului lentäen, enkä olisi halunnut juhlien loppuvan ollenkaan. Illalla sitten avasin lahjoja ja luin kauniita ja rohkaisevia sanoja korteista onnen kyyneleet silmissä.

Olen todella kiitollinen ja onnellinen siitä, että saan olla niin ihanien ihmisten ympäröimänä. Kiitos perhe ja ystävät.

Pink rose close up

Pink roses bouquet

Pink rose closeup

 

Roses of September

This September was festive. The weekend two weeks ago, I organized a graduation party in my childhood home and the last weekend of the month my friends came to our place in Jyväskylä to celebrate with me. I love parties for three reasons. First of all, it is so lovely to see friends and relatives and catch up. The presence of the dear people matters, not gifts. Secondly, I really enjoy putting makeup, doing my hair and using nice dresses and heels because I rarely have the opportunity to use them in my daily life. The third reason is the food! I mean, who would not like delicious cakes and other baked goods? In both parties I had the chance to eat so much cheesecake that I can surely manage until the next party.

Despite all the stress and hustle, I have always been eager to throw parties because they give a good reason to gather together with the important people in my life. Usually, at least part of the stress and hustle is due to not starting the preparations early enough. I started the preparations for the latest party too late because during the week I was working every day and had to write some important job applications. The night before the party I could not sleep more than a few hours because I was just wondering how on earth we could finish everything in time. I was mad at myself for not having started the preparations earlier. If our guests would have seen the atmosphere at our place a couple of hours before the party, I do not think they would have even stepped inside, ha! I was a bit disappointed for not having time to decorate the house as I had planned. However, when my friends arrived, I forgot such (after all, unimportant) details. I felt really happy to see that so many of my friends had made it to our place despite the distance, and I just concentrated on enjoying their company and the food. Time flied, and I would not have wanted the party to end at all. In the evening, as I was opening the presents and reading the lovely and encouraging words in the cards my friends had written for me, tears of happiness filled my eyes.

I am really thankful and happy for having so wonderful people around me. Thank you, my family and friends.